Keho ei hajoa yhdessä yössä – eikä se myöskään korjaannu hetkessä

Keho on viisas.
Ja samalla se on rehellinen.

Se kertoo kyllä, kun jokin ei ole kunnossa. Usein vaan kuunnellaan sitä vasta siinä vaiheessa, kun se alkaa huutaa.

Useimmat kehon vaivat ei synny “yhtäkkiä”.  Ne rakentuu ajan kanssa – hiljalleen, huomaamatta. Kun keho ei saa sitä, mitä se tarvitsee – monipuolista liikettä, kuormituksen vaihtelua, hermoston ja lihasten yhteistyötä, tasapainoa ja yhteyttä koko kehoon (unohtamatta nesteytystä, sopivaa ravintoa ja lepoa) – se alkaa sopeutua. Ja lopulta kompensoida.

Kompensaatiot näkyy monella tavalla: kipuina, jäykkyytenä, epävakautena, voimattomuutena tai tunteena, että keho ei enää toimi niin kun ennen. Ja stressiä pukkaa.

Keho ei ole irrallisia osia – se on kokonaisuus

Alaselkä ei ole vaan alaselkä.
Lonkat ei ole vaan lonkat.
Niska-hartiaseutu ei elä omassa kuplassaan.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Kun liike on yksipuolista, istuminen jatkuvaa ja keho toimii vuodesta toiseen samoilla kaavoilla, kuormitus kasautuu. Jossain vaiheessa keho sanoo: nyt riittää.

Usein silloin haetaan apua lääkäriltä tai toiselta ammattilaiselta, ja se on täysin ymmärrettävää. Ammattilaisen tuki voi tuoda helpotusta, rauhoittaa tilannetta ja auttaa arjen yli silloin, kun kipu kuormittaa.

Monesti apu on kuitenkin hetkellistä. Oire vaimenee, mutta jos kehon kuormitus pysyy ennallaan, kyse on vaan tilapäisestä laastarista. Juurisyy ei katoa, ja vaiva tupsahtaa usein myöhemmin uudelleen – joskus samaan kohtaan, joskus aivan toisaalle.

Ja joskus toisen ammattilaisen luona käyminen on juuri se, mitä keho tarvitsee. Se voi antaa uuden startin, hetken keveyttä ja suunnanvaihdon tunteen. Mutta sen jälkeen jotain on tapahduttava myös arjessa.
Jotain on itse tehtävä. Jotain muutettava.

Kukaan ei voi liikkua puolestamme tai kuunnella kehoa puolestamme.

Kehon huolehtimisesta ei kannata tehdä suoritusta - enemmänkin vähän kuin hampaiden pesusta. Halutaan pitää hampaat kunnossa, eikö vaan?

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö voisi treenata kovempaa tai haastaa itseään. Kova treeni ja kehon huoltaminen ei sulje toisiaan pois – päinvastoin, ne tukee toisiaan silloin, kun kokonaisuus on kunnossa.

Moni tekee kehon huoltamisesta uuden projektin.
Suorituksen.
Pitää tehdä täysiä.
Listan, joka pitää hoitaa oikein.

Ja sitten on toinen ääripää: kehonhuoltoa ei tehdä ollenkaan.
Koska se tuntuu aivan turhalta, liian työläältä, liian vaikealta tai siltä, ettei tiedä mistä edes aloittaisi.

Vähän kun ajaisi autoa koko ajan kovilla kierroksilla ja ei koskaan vaihtaisi öljyjä.

Mutta keho ei kaipaa kumpaakaan ääripäätä.
Se ei kaipaa lisää suorittamista taikka talviunia.
Se kaipaa kuuntelemista.

Kehon kanssa eläminen on jatkuvaa vuorovaikutusta. Ja se toimii parhaiten silloin, kun mukana on läsnäoloa, uteliaisuutta ja armollisuutta. Kun kehoa ei pakoteta, vaan sille annetaan tilaa vastata.

Keho ei ole kone, vaan osa meitä, jonka kanssa eletään

ja liikutaan läpi elämän.

Uskallus kokeilla uutta

Ehkä yksi tärkeimmistä asioista on uskallus kokeilla uutta.

Usein meille tuutataan teoriaa ja kerrotaan, miltä jonkin pitäisi tuntua. Miten kehon kuuluisi toimia, missä pitäisi tuntua venytys ja milloin liike on “oikein”.

Mutta entä jos olisitkin avoin kokeilemaan?
Entä jos opettelisit kuuntelemaan omaa kehoasi sen sijaan, että ajatukset on koko ajan ulkopuolella ja tekemisessä, että teen millilleen oikein?

Meidän kehot on erilaisia.

Keho tietää yllättävän hyvin, mikä sille tekee hyvää – kun sille annetaan lupa kertoa. Kun liike ei ole pakottamista, vaan tutkimista. Kun ei tarvitse todistaa mitään, vaan voi aidosti tunnustella ja oppia matkan varrella.

Keho ja mieli keskustee koko ajan

Keho ja mieli ei ole erillisiä. Ne ovat jatkuvassa yhteydessä.

Keho ei reagoi vain siihen, miten liikutaan – vaan myös siihen, miten eletään. Stressi, paine, jatkuva kiire ja käsittelemättömät tunteet näkyy kehossa usein ennen kun huomataan ne mielessä.

Keho voi kiristyä, hengitys muuttua pinnalliseksi ja hermosto jää jatkuvaan valmiustilaan. Ja silloin pienikin kuormitus tuntuu suuremmalta kun se oikeasti on.

Stressi ja kiire näkyy kehossa ja valinnoissa.
Kehon kipu, jännitys ja epävarmuus heijastuvat mieleen.

Kun liike on rauhallista, monipuolista ja kehoa kunnioittavaa, myös hermosto rauhoittuu. Keho uskaltaa päästää irti ylimääräisestä jännityksestä, ja se tuntuu sekä kehossa että mielessä.

Oma kokemus – miltä keho voi tuntua, kun sitä kuuntelee

Olen kokeillut todella paljon erilaisia lähestymistapoja, liikkeitä, nixejä, mutta nyt vasta löysin toimivan kokonaisuuden josta tuli NeuroCore & EnergyBalance niminen setti. Olen itse tehnyt näitä liikkeitä nyt n. parisen kk.

Ja rehellisesti – keho on alkanut vastata tavalla, jota en aiemmin kokenut.

Alaselän ja SI-nivelen haasteet ovat hälvenneet.
Nilkat ovat vahvistuneet ja tasapaino parantunut.

Lonkan ja piriformiksen jatkuva jumitus, joka tuntui säteilevänä kireytenä, on helpottanut merkittävästi. Aiemmin heräilin öisin kipuun ja jännitykseen, erityisesti jos nukuin kyljelläni. Nyt keho pysyy levollisempana myös unen aikana.

Olkapäät, jotka olivat olleet epäkunnossa lähes kaksi vuotta, alkavat jälleen vahvistua eivätkö huuda kipua.
Rintarangan liikkuvuus on lisääntynyt selvästi, ja niska-hartiaseudun jumit ovat helpottuneet – ei vaan hetkellisesti, vaan niin että olo pysyy kevyempänä myös arjessa.

Kyse ei ole pikaratkaisusta tai yhdestä liikkeestä.
Vaan siitä, että keho saa vihdoin sitä, mitä se on pitkään kaivannut: kokonaisvaltaista, hermostoa tukevaa ja monipuolista liikettä – ilman suorittamista.

Tätä minä kutsun kehonhuolloksi 2.0.

Keho ei ole ongelma, joka pitää ratkaista

Keho antaa viestejä ja haluaa tulla kuulluksi.

Kun opit liikkumaan kehoa varten – et sitä vastaan – koko olemus alkaa muuttua. Ja siitä syntyy myös motivaatio pitää huolta itsestä, ei pakosta, vaan siksi että keho alkaa vastata.

Anna aikaa

Yhtä tärkeää on, ettei heti heitä kirvestä kaivoon, vaikka ensimmäisillä kerroilla liike ei tuntuisikaan omalta jutulta.

Kaikki uusi tuntuu aluksi vieraalta. Keho opettelee, hermosto totuttelee ja yhteys rakentuu vähitellen. Sen ei tarvitse tuntua heti “oikealta” tai tutulta.

Terävä tai viiltävä kipu ei kuulu liikkeeseen.
Mutta pieni epämukavuus on ok – se kertoo usein siitä, että keho tekee jotain uutta ja poikkeaa totutusta kaavasta.

Kun liikkeelle antaa aikaa ja tilaa, keho alkaa vähitellen vastata. Ja usein juuri silloin alkaa tapahtua ne muutokset, joita on pitkään kaivannut.

Uudelleen ohjelmointia

Keho ja hermosto ovat tottuneet tiettyihin tapoihin liikkua, kannatella ja jännittää. Kun niitä tapoja alkaa rauhassa muuttaa, keho opettelee uutta – askel kerrallaan ja kärsivällisyyttä.

Me ymmärretään aika hyvin, mitä tapahtuu, jos ei harjata hampaita. Se ei näy yhdessä yössä, mutta ajan kanssa kyllä. Siksi hampaista huolehtiminen tuntuu itsestään selvyydeltä.

Mutta kehon kanssa asia on usein toisin. Vaikka keho on mukana jokaisessa hetkessä, sen hyvinvointi jää helposti taka alalle. On jotenkin helpompaa hahmottaa, mitä tapahtuu hampaille kuin koko keholle, ja se on oikeastaan aika outoa.

Keho toimii samalla tavalla. Se reagoi siihen, miten sitä kohdellaan, päivä toisensa jälkeen. Jos kehoa ei kuunnella eikä huolleta, se alkaa ajan myötä kertoa siitä omalla tavallaan.

Siksi pienet, säännölliset teot merkitsee enemmän kun satunnaiset ponnistukset.
Ei kiirettä.
Ei pakkoa.
Vaan askel kerrallaan oikeita asioita.

Sana sinulle

Sinun ei tarvitse olla valmis.
Sinun ei tarvitse osata kaikkea.
Sinun ei tarvitse tehdä täydellisesti.

Riittää, että olet utelias ja annat kehollesi mahdollisuuden. Pienet, toistuvat hetket riittää. Keho kyllä vastaa, kun sille annetaan aikaa ja tilaa.

Jos tämä teksti herätti sinussa jotain – jos tunnistit itsesi näistä kokemuksista ja haluat kokeilla kehonhuoltoa 2.0 käytännössä – olet lämpimästi tervetullut mukaan.

👉 NeuroCore & EnergyBalance -verkkokurssilleni (painike alla:)

Liiku kehoa varten.
Anna itsellesi lupa voida paremmin.
Askel kerrallaan. 💛

Ei kannata turhaa kärsiä.